Saksanmatka, kesä 2003 (7.7.2003 - 24.7.2003)

Matkan esiasteinen miettiminen alkoi siitä, kun Petteri (Spede) kerran kesäkuun lopulla soitti ja ilmoitti tulevansa Suomeen käymään ja hekemaan moottoripyöränsä Saksaan. Heitti siinä samalla ilmaan ehdotuksen, että lähdepäs ajamaan reissu Saksaan hänen mukaansa. Siinä vaiheessa ajatus tuntui houkuttelevalta, mutta pieni pelko Kawasakin kestävyydestä kutitteli aivolisäkettä. Asia sitten jätettiin hautumaan myöhempään ajankohtaan. Pojat, eli Petteri ja J-P asuvat Saksassa lähellä Düsseldorfia, kaupungissa nimeltä Mönchengladbach. Kaupunki on aika pieni saksalaisessa mittakaavassa, eli siellä on n. 260 tuhatta asukasta.

Tässä esitetyt kuvat on otettu kahdella eri kertakäyttökameralla (Einwegkamera), joista toisessa oli salamavalo. Kuvien laatu on sen mukaista, mutta koittakaa kestää...

Aamulla startti klo 07:00 [KT17]:n pihasta, suunta kohti Pattijokea. Perillä rengasliikkeen pihalla olimme aikataulun mukaisesti aika tarkkaan 08:00. Rannikon rengas -liikkeessä ulkona taukoa pitävät miehet olivat hyvin ymmärtäväisiä tilannettamme kohtaan ja lupasivat vaihtaa renkaan samantien. Ensimmäinen riskipaikka oli siis ohitettu ja sitten soittamaan lauttayhtiöön. Hetken tingattuani paikkoja, sain kuulla, että ainoat vapaat paikat sille illalle olisivat ikkunallisesta hytistä ja maksaisivat n. 260 euroa per nokka. Muuten kyllä, mutta nyt ei pysty, sanoin neidille langan toisessa päässä ja varasin paikat meille ja mopoille seuraavalle illalle. Suunniteltu kiire sitten loppui siihen, koska päätimme jäädä Vaasaan Petterin äiteen luokse yöksi ja ajaa vasta seuraavana päivänä Hankoon ja lauttaan. Kokkolasta kiireen loppumisen vuoksi ajoimme kohti Vaasaa seitsemän sillan saariston kautta, jossa maisemat ovat mukavammat, kuin 8 tiellä. Uusikaarlepyyssä Kawasakista kärähti vilkkujen sulake, joka korvattiin uudella samanlaisella seuraavalla mahdollisella huoltoasemalla.

Matka Vaasaan sujui hyvin ja välillä pysähdyimme Oravaisissa Petterin siskon luona täydentämässä vatsojamme maukkaalla ruualla ja kahvilla. Saavuttuamme Petterin äidin luokse perustimme sinne perusleirin ja läksimme kaupungille chillaamaan ja juomaan olutta meren rantaan paikallisen ystävämme kanssa. Ilalla vielä vahva ruokatankkaus, koska voimia tulisimme tarvimaan seuraavien vuorokausien aikana.

Aamulla pienoisessa tärinässä läksimme läheiseen puistoon nakkelemaan fripseetä ja siinä sivussa hieman ruskettamaan vaaleita nahkojamme. Luonnollisesti matkassa oli myös useita tölkkejä olutta ja viiniäkin joku oli tajunnut ottaa matkaan.

	Kake sitten soitteli ja sano vievänsä meidät autolla Rheinin rannalle uimaan. Rannalla ei viitsitty uida, koska vesi näytti hieman epäilyttävältä, mutta kahlattiin kuitenkin viilennyksen vuoksi. Joessa oli kuulemma helteiden vuoksi vesi huomattavasti alempana kuin tavallisesti, niinkin paljon kuin 5 metriä.
Anna ja Petteri
Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, ruoho oli vielä kohtalaisen vihreää ja kosteaa, koska helteet eivät olleet vielä jatkunaat kovinkaan kauaa. Viikko tästä eteenpäin ruoho rutisi kuivuudesta jalkojen alla ja oli väriltänsä ruskeaa.
	Petteri oli kuin kärpäspaperi... Taustalla J-P.
Illalla sitten siirryttiin kuumuuden lannistamana takaisin kämpille levyttämään.

Rheinillä lötköttämässä. Anna, Petteri, minä ja Kake.

Rannalla oli vedenpinnan alhaisesta tasosta paljon simpukoita, osa tyhjiä kuoria, mutta osassa myös asukkaat paikalla.

Keskiviikon vietimme jälleen läheisessä puistossa, ensin pelaamassa fripseetä ja sitten luonnollisen siirtymän (nestehukka) kautta oluen juontiin. Lämmintä oli taas suunnilleen +35 astetta varjossa, joten oleskelu suorassa auringon paisteessa oli aika tuskaista.

Illalla sitten eräs toinen kaveri kysäs, joskos oltas lähössä baariin, olihan sentään pikkulauantai. Pojat eivät viitsineet lähteä, johtuen seuraavan päivän työstä, mutta minähän olin innokkaasti mukana. Mentiin sitten Mikon kanssa baarikierrokselle paikallisiin yökerhoihin. Yhdessä meksikolaisessa coctail-baarissa tilattiin kannullinen margarita-juomaa, olisikohan se ollut jotain 2 litran vetoinen kannu. Baarissa oli lämmintä varmaan yli +40 astetta ja tupa täynnä porukkaa, joten jäämurskaan tehty drinkki viilensi mukavasti tukalaista oloa.

Pojat olivat töissä perjantaina ja meitsi vaan kaupungilla kauppoja kiertelemässä ja tätä matkakertomusta kirjoittamassa. Sitten klo 17:00 menin kämpille, koska Annan oli määrä saapua paikalle. Alettiin sitten tekeen ruokaa ja päätettiin, että illalla mennään paikallisiin baareihin ja juomaan isoja tuoppeja. Siinä "pikkusen" rommia ja Imiglykosta maisteltuamme läksimme keskustaan tilaamaan olutta.

Rommit, bisset ja viinit matkaan ja taas päivällä chillaamaan samaiseen puistoon. Paikalle saapuivat myös Mikko ja Judith ja sitten vietettiin yhdessä kivaa kavereiden kesken. Sovittiin sitten illlan suunnitelmat, eli lähdetään Düsseliin isoon tivoliin, eli Kirmekselle. Kämpille sitten suihkuun,vaatteen vaihtoon, matkaevästä mukaan ja eiku baanalle. Osan porukasta piti mennä junalla Düsseliin ja minä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi, pitäähän sitä junallakin matkustaa Saksassa. Mikon kans mentiin sitten junalla Düsseliin ja muut olivatkin jo siellä odottamassa. Siirryimme siitä luontevasti Rheinin rannalle juomaan pussikalijaa, kuten kotimaassakin on tapana.

Lauantaina oli sitten yöllä sovittu, että Kai tulee hakemaan meidät isolla autolla ja vie meidät taas Rheinin rannalla loikoilemaan ja viettämään krapulapäivää. Kai piti sitten kiinni sopimuksesta, vaikka meidän kisakunto alkoi olla jo aika finaalia vaille valmis. Ranta, jossa kävimme, sijaitsee M'gladbachista koilliseen päin, Meerbusch nimisessä kylässä. Alueella on jonkinsortin leirintäalue, pieni ravintola ja uimaranta. Enimmäkseen ihmiset kuskasivat autoilla paikalle vesijettejä, joilla sitten pörräsivät jokilaivojen ja proomujen nostamissa aallokoissa aivan päättömästi.

J-P:tä alkoi matkalla heikottamaan ja mies valahti aivan valkoiseksi ja tuntui iholtaan kylmältä. Pysähdyttiin ja annettiin hieman "ensiapua", jotta selvittiin rannalle asti. Rannalla oli liian tuulista ja kuumaa, jotta olisi voinut nakella fripseetä, joten keskityimme pitämään itsemme tajunnan rajoilla.

Aamulla herätys 06:30 todella huonosti nukutun, kostean yön jälkeen ja tankkaamaan aamiaista ja kahvia mahan täydeltä. Suleke oli taas vilkuista palanut, mutta vaihdoin vielä viimeisen varasulakkeen paikoilleen ja toivoin sen kestävän Suomeen asti. Olin edellisenä iltana suunnitellut tarkan ajoreitin takaisin Rostockiin, mutta jälleen väärän risteyksen valinneena reitti vaihtuikin omia aikojaan. Lisämatkaa ei kuitenkaan tullut kuin n. 20 kilometriä ja olin lähtenyt hyvissä ajoin liikkeelle, joten siitä varmasti ei mitään haittaa tulisi olemaan. Jonkin verran ennen Hannoveria, n. 300 kilsan ajon jälkeen, vastaantulevat kaistat autobaanalla olivat täysin pysähtyneenä ainakin 20 kilometrin matkalta. Siinä naureskelin ja ajattelin samalla, että joutuappa nyt tuollaiseen ruuhkaan.